juuri kun elämä tuntuu olevan suht kohdallaan - sattuu jotain joka taas kolauttaa maanpinnalle. Tytölläni on ollut vaikeaa isoksi kasvamisensa kanssa. Noin vuosi sitten hän itse hakeutui koulunsa terveydenhoitajan luokse masennuksen takia. Sai tukihenkilön. Minä itse olen luullut että asioiden olevan paremmin kun sitten eilen terv.hoitaja soitti tytön jälleen tulleen juttelemaan.

Seurauksena se, että taas löydän itseni tänään iltapäivällä kriisiryhmän palaverista tytön kanssa. Nyt sitten odotellaan mitä tulee tapahtumaan. Tyttö sai ajan parin viikon päästä toimintaterapeutille ja kehotuksen mennä juttelemaan terveydenhoitajalle tai opettajalle jos tulee paha olo. Minulle varattiin aika kuntoutusohjaajan juttusille noin kuukauden päähän. Tyttö itse toivonut saavansa viikottaista jutteluterapiaa.

Mutta siitä mun täytyy olla kiitollinen, että tyttö itse hakee apua. Tiedostaa ettei ole kunnossa. Asiat voisivat olla paljon pahemmin.