Kymmennen vuotta olen käynyt lähes kaikissa vanhempainilloissa. Eipä ne paljoa toisistaan eroa. Mutta kiva silti käydä ja tavata tuttuja vanhempia sekä opettajia. Tämä yksi viimeisistä kerroista kun tuolla kävin. Viimeinen tulee olemaan kevätjuhla kesäkuun alussa jolloin vanhempi tyttö pääsee peruskoulusta - ja taas on yksi elämänvaihe eletty.

Tänään olis ollut myös työpaikan liikuntatapahtuma - mutta jäi väliin tuon toisen tapahtuman takia.

Testeri (pitäis keksiä joku muu nimi - ei tuo tunnu hyvältä) kerkesi laittaa hyvänyön viestin ennen minua - tosin olin juuri suunnittelemassa viestin laittoa. Toivotteli siis hyviä unia - mä taas tapani mukaan jaarittelin enemmän - ja laitoin toisenkin viestin vielä kotiin päästyäni. Tietoa ei mistään tapaamisista eikä sen kummemmasta - kaipa tässä suhteessä tällä hetkellä eletään aika lailla hetkessä. Nähdään jos sattuu sopimaan... tai sitten sattumalta. Ei mitään sitovuutta. Välillä vähän häiritsee kun en tiedä rooliani. Mä en oikeastaan voi laittaa kuin viestejä tällä hetkellä - hän sitten soittaa jos on aikaa tai on sopivassa paikassa. Niin - kysehän ei ole siitä että hän olisi varattu mutta sopivaisuussääntöjä kuitenkin kohteliasta noudattaa... kun tämä ei ole mitään virallista. En mä nyt mitään jatkuvaa lepertelyä haluakaan mutta... vähän enemmän joskus kaipaisi. Mutta itse olen itseni tähän laittanut... elikkä syytä itseäsi, nainen! Mutta silti - mulla on valoisampi olo kuin aiemmin.

Valosta ja väreistä puheenollen - näin tänään hienon sateenkaaren. Leveä ja selkeät värit... kun ajelin töistä kotiin.

Muuten tapasin tuolla vanhempainillassa miehen jota tapailin pari kertaa parisen vuotta sitten. Kyllä tiesin että hänellä myös lapsia tuolla samassa koulussa. Juteltiin hetkinen siinä ennen sisälle menoa. Mielenkiintoinen kohtaaminen sekin.