Aika lailla kohtalon ivaa ettei me päästä oikeastaan edes aloittamaan - aina tulee jotain esteitä tai hidasteita. Lähinnä hänen puoleltaan. Olisiko aika luovuttaa??? Mutta muutosta on siinä tapahtunut että hän kertoo minulle mitä on tapahtunut - ei heti mutta jossain vaiheessa "muistaa". Alussa antoi ymmärtää ettei halua niitä mun päivää pilaamaan eli ei siis halunnut minua kuormittaa. Olen yrittänyt saada ymmärtämään että kyllä minä kestän - ja että minulle voi kertoa. Mieluummin tiedän pahatkin jutut kuin olen ihan pimennossa...