Kaikesta huolimatta tällä hetkellä on vahva tunne, että asiat tulevat sujumaan. Olen pystynyt kertomaan omasta tilanteestani rehellisesti - salaamatta ja kaunistelematta. Jotenkin tuntuu että toinen ymmärtää tai ainakin hyväksyy itsenään. Ei hän varmaan kaikkea ymmärrä - eikä tarvitsekaan. Luulen että exän "paapominen" kuuluu näihin. Tosin sanoi etteihän se ole keneltäkään pois...

En minä mitenkään hyssyttele, mutta joskus on parempi hieman käyttää silkkihansikkaita. Saa parempia tuloksia... Kun antaa saa, vaatimalla ei saa mitään...

Muuten myöhästyin harrastuksesta - ja ovi oli jo kiinni elikkä enpä mennytkään.

Olen tänään etsiskellyt majoitusvaihtoehtoja koska alkuperäinen suunnitelma epäonnistui. Olen jo pekkaspäivän pyytänyt ko perjantaille - ei tartte sitten pimeällä ajella - ja voidaan mummunkin kanssa viettää aikaa rauhassa.

Äitini oli tänään keskussairaalassa tutkimuksissa. Vikaa ei löytynyt eikä paljon tutkitakaan vissiin. Kuukauden päästä ottavat verikokeita ??

Yritin tässä maanantaina saada tietoa Papa-kokeestani.  E-neuvolassa vastasi vastaaja joka ilmoitti että ko pulju on seuraavat kaksi viikkoa kiinni influenssarokotusten takia ja kiireellisissä asioissa pyydettiin ottamaan yhteys alueen muihin neuvoloihin. Onko muuten papakokeen tulos kiireellinen asia?

Jotenkin alkanut tuntua aika lämpimiä tunteita Alvaria kohtaan. Vaikkei hän mitään erikoista teekkään eikä aina anna kuulua itsestään. Muttta aina välillä "läikähtää" lämmin olo. Hänhän käväisi tässä yhtenä iltana - tosiaan pikavisiitti - mutta sanoi siinä mulle että näytät siltä että kaipaisit vähän jotain. Myöhemmin sanoi ettei kehdannu kun likka siinä varjona vieressä. Ekaa kertaa hekin tapasivat.  En osaa mitään sanoa edelleenkään että tuleeko tästä jotain tai tuleeko mitään. Mutta ensimmäistä kertaa vuosiin olen valmis edes yrittämään.