Ukki (siis ent. appeni)  kuoli perjantai-iltana rauhallisesti perheenjäsenten läsnäollessa. Hautajaiset on kolmen viikon päästä - ja minäkin olen sinne menossa. Olenhan heidät kaikki tuntenut yli 20 vuotta - ja edelleen ollaan oltu tekemisissä vaikka exästä olenkin eronnut yli 8 vuotta sitten. Mutta ei se ole estänyt yhteydenpitoa - puolin ja toisin.

Oma äitini - hänhän oli sairaalassa loppuviikon. Pääsi perjantaina kotiin tankattuna parilla veripussilla ja antibioottikuurilla. On menossa taas tutkimuksiin keskiviikkona.

Tajusin juuri tänään että todella mun viikonloput on täyteenbuukattuja. Seuraavat kaksi menee mummun seurana ja sitten on hautajaisviikonloppu ja sitten taas mummulassa. Sitten onkin työpaikan pikkujoulut ja seuraavana mahdollisesti erään yhdistyksen reissu. Elikkä Alvari saa olla rauhassa - ei mullakaan ole aikaa - ainakaan viikonloppuisin tänä vuonna... en tosin ole asiasta keskustellut hänen kanssaan. Viestiä laitoin...

Niin Alvari oli reissussa ja hävitti puhelimensa - ja kaikki tiedot ja meikäläinen sitten ihmeissään kun ei saanut yhteyttä. Viikonloppu meni sitten yksin. Lapset olivat poissa ja minä yksikseni ajatusteni kanssa. Lauantai-iltana oli pakko lähteä - en yksinkertaisesti kestänyt olla kotona. Olikin jännä reissu. Tapasin erään vanhemman miehen joka tanssitti oikein kunnolla. Ihan hiessä lähdin kotiin. Hän sitten "näki" jänniä asioita minusta ja mun elämästä - olin vakuuttunut. Kummasti se rauhoitti oloa - ja suhtautumista asioihin... sai nukuttua kunnolla. Yksin siis kotia lähdin eikä mukaan tyrkyttäytynytkään. Halusi vaan "auttaa", saada kuulemma mun silmät paremman näköiseksi.