Se olen minä - exälle siis. Saapui vajaa tunti sitten Suomeen ulkomaan työkeikalta ja soittaa sitten mulle että selvitä millä junalla pääsee kotiin... Sit olis pitänyt viel soittaa veljelleen et kuskaa... sen sanoin et saat tehdä itte. Välillä tosiaan tuntuu et olen jonkinlainen yleinen palvelu. Exän naisystävä tai sukulaiset soittaa kysyen puhelinnumeroa (kun hävinnyt tms) ja tai sitten sisaruksensa kysyvät missä veljensä on kun eivät saa yhteyttä. Ei uskois et erosta on yli 8 vuotta. Välillä vähän keittää... Sitten exäkin kokee näköjään oikeudekseen äksyillä mulle jos asiat ei suju ihan saumattomasti. No soitti sitten äsken uudelleen - sovinnollisemmalla tuulella oli, kun oli pääsyt jonnekin sisälle lämmittelemään.

Alvarin kanssa puhellaan puhelimessa - soittaa kuitenkin nykyään lähes päivittäin. Eli yrittää sentään jotain tälle meiän jutulle tehdä. Jotenkin puhuu myös enemmän asioistaan, ikäänkuin jakaa asioita... kyllähän me siinä vinoillaan puolin ja toisin enemmän tai vähemmän - mutta se on ehkä meiän tapa jutella. Kun on kiire, ehkä se on nopein tapa jollain lailla saada sitä keskinäistä tunnetta. Puhua samaa kieltä... Ei meillä välttämättä ole aikaa kierrellä ja kaarrella. Mutta kiva kun soittaa.

Huomenna vois mennä töissä aamulla tuotannon puolelle kierrokselle, en taida jaksaa. Pitäis raahautua työmaalle klo 7. Olen mä siellä ennenkin käynyt. Se nimittäin tarkoittais heräämistä ennen puoli kuutta.