Kävin Monikan kanssa kummilapsen 18 v synttäreillä - aika menee kyllä hurjaa vauhtia. Samalla käväistiin mummoa ja vaaria moikkaamassa. Iina jäi kotiin läksyjä tekemään.

Jaaha - mitähän tässä. Elämä ennallaan elikkä muutoksia Alvarin suhteen ei ole. Välillä kyllä ottaa päähän ja rankasti. Miettii, että tuleekohan tästä mitään - kannattaako tämä odottaminen kun ei yhtään tunnu saavan selkoa haluaako toinen osapuoli edes mitään. Soittaa välillä ja sitten ei soita eikä viestittele... kunnes mä alan saamaan tarpeeksi - ja sitten taas soittaa... ja mä olen jotenkin tyytyväinen - hetken aikaa. Tosin aika harvassa alkaa tyytyväiset hetketkään olla nykyään. Enimmäkseen harmittaa paikallaan junnaus... alkaa olla aika levoton olo. Nykyään ei edes tapaamisista puhu... viikonloppusuunnitelmistaan ei puhu - ainakaan etukäteen. Ei tätä voi sanoa oikeastaan edes tapailuksikaan enää. Soitto hyvä jos kerran viikossa - ja silloinkin kiire... ei mikään ihme että alkaa ketuttamaan.