kuin elää vain omaa elämäänsä... en mä voi toista vahtia. Ottaa sit yhteyttä jos ottaa... vähän vaan kummastuttaa. Moneen päivään ei ole kuulunut mitään - tarkemmin sanoen kuuteen... eikä viestit toimitu perille tai mulle ei ainakaan kuittausta tule. Mutta toisaalta - ei aivan yllättävää  - häneltä.

Sen verran levoton olen ollut että olen syventynyt taasen käsityöhommiin. Koruihin ja jopa neulomiseen. Neulominen ei nimittäin ole vahvimpia puoliani - mutta saan mä nyt yhden kaulaliinan aina tehtyä

Kävin illalla myös n. 1½ tunnin kävelyllä. Jos päässä pyörii asiat niin minun on päästävä liikkeelle... olihan siellä märkää ja silmälasit huurussa, välillä satoikin... Hetkeksi helpotti. Nukkumaan menin taas aivan liian myöhään - tuli vähän helmeiltyä.