En oikeastaan enää odota mitään Alvarilta. Kyllä hänellä olisi ollut monta kuukautta aikaa näyttää että haluaa mun kanssa olla tai edes yrittää tehdä asian eteen jotain. Nyt on vain puhetta... tekoja ei pahemmin ole ollut. Elikkä olen tässä päättänyt että en odota mitään tapahtuvaksi. Sen takia varmaan lopetin pilleritkin. Mitä mä turhaan niiden syömisellä riskeeraan omaa terveyttäni kun ei edes ehkäisyä tarvitse... Jos olisi tarvetta niin luultavasti käyttäisin - riskien uhallakin. Raskaus on kuitenkin suurempi riski.

Oikeastaan aika surullista. Minä  - vuosien jälkeen valmis uskaltautumaan jonkun kanssa edes jonkinlaiseen parisuhteeseen eikä toisella sitten ole aikaa / halua  tms. Mutta sydäntäänkään ei ole helppo hallita vaikka järki sanoo et ajanhukkaa... Järki sanoo ettei se onnistunut silloin nuorenakaan eikä näytä nytkään sujuvan, sydän yrittää väliin et jos sentään...  Silloin aikoinaan luulen että oltiin kumpikin liian nuoria ja "ylpeitä" ja menemisenhaluisia, nyt on toiset kiireet. Mutta tavallaan silti samasta asiasta on kyse. Ei olla tarpeeksi tärkeitä toisillemme - siis että kannattaisi yrittää löytää sitä aikaa...

Mulla on itselläni aina ollut se ongelma etten osaa vaatia tai pysty siihen. En halua näyttää että olisin "heikko" - ja tarvitsisin toista ihmistä. Olen joutunut oppimaan pärjäämään itse. Tavallaan olen ylpeäkin siitä mutta sitten taas välillä toivoisin että joku antaisi minunkin joskus olla heikko. Alvari sanoi kyl kerran - se jäi mieleen - kun oli puhetta siitä että olen paljon ollut yksin - että olet ehkä liikaakin ollut.

- ja näköjään saan olla edelleen