Mummuni kuoli perjantai-iltana klo 22 -  rauhallisesti. Hänhän oli jo muutaman vuoden ollut vanhainkodilla (Alzheimer)  - vuoronvaihdon aikana nukahti. Tosin aamulla olivat soittaneet isälleni että saattaa olla ettei mummu näe enää seuraavaa päivää. Lapsensa (kaikki viisi elossa) kävivät hyvästelemässä, yksi ei kerinnyt aivan ajoissa -sen verran pitkä matka.

Isäni soitti minulle tai oli joutunut kertomaan viestin vastaajaan. Olin iltaa viettämässä kaverin kanssa. Kun noin tunnin päästä huomasin - ensimmäinen ajatus oli onko äidille käynyt jotain. Siskolle soittelin vielä silloin myöhään, isälle lauantaiaamuna.

Nyt on jo selvillä että hautajaiset pidetään kolmen viikon päästä ja veljenpoika (joka on pappi) tulee siunaamaan. Muistotilaisuus pidetään seuratalolla. Luultavasti meitä tulee olemaan siellä aika paljon. Läheisiä ihmisiä on paljon... Viisi lasta, 16 lastenlasta, parikymmentä lastenlastenlasta plus sitten sisaruksensa ja näiden perheet...  

Mummoni olisi huhtikuussa täyttänyt 94 vuotta. Vielä viitisen vuotta sitten asui omassa kotonaan. Hän oli aika lailla toiminnan ihminen, osallistui seurakunnan toimintaan ja seurasi muutenkin tarkasti maailman menoa. Lisäksi hän oli aikamoinen "tietopankki"  kylän ja suvun historiasta. Onneksi suvussa on ihmisiä jotka osasivat kysyä asioista häneltä ajoissa. Hän oli myös valmis "leikkiin" mukaan - vielä kymmenkunta vuotta sitten konttaili pitkin lattioita (noin kuvaannollisesti) pienten lasten kanssa. Hän osasi laskea leikkiä itsestään mutta pystyi myös sanomaan suoraan mitä ajatteli.

Itse kävin häntä katsomassa viimeisen kerran jouluna. Tavallaan tämä on tiedetty /odotettu - mutta toisaalta taas eihän sitä koskaan tiedä... Mutta olen kyllä itse varma että hänellä on nyt hyvä olla.