Olin siis viihteellä perjantaina. Oli siellä myös Alvari - joka ei sitten mua huomannutkaan - se satutti, myönnän. Pieni väärinkäsityskin sattui siihen - ei siitä sen enempää. Tarviten kuitenkin vielä "mielessäni" asiaa työstää...

Olen tässä alkuviikon miettinyt... itseni kannalta parempi kenties unohtaa kokonaan. En mä usko - vaikka haluaisin - pystyväni olemaan hänelle pelkkä ystävä. Valitettavasti. Kyllä mä varmaan juttelen jos näen, mutta... Miksi mä itseäni kiusaisin. Yleensäkin hän on koko ajan viestittänyt mulle ristiriitaisia viestejä. Selvää ei saa, haluaako vai ei - ja mitä haluaa ja mitä ei...

Löysin yhen aforismin: " Mies ja nainen voivat olla ystäviä, jos nainen tuntee pientä fyysistä vastenmielisyyttä".