Aivan kuin ei olisi pois ollutkaan. Muutenkaan ei ollut mikään huippu päivä. Muutama moka tullut tehtyä viime aikoina ja siitä sitten sanomista. Tuli tunne, ettei enää virheitäkään saisi tehdä... tai ehkä mä nyt olen hieman epäoikeudenmukainen. Niitä juttuja ilmeisesti on tullut vähitellen ja kun sitten tulee töihin niin tietty ne annetaan kerralla tiedoksi. Muutenkin on pää sekaisin kuin Haminan kaupunki, niin käy vähän luonnon päälle. Kuten mm. se että ensi viikolla on kieliharjoituksia pomon kanssa ja samalla käydään läpi mun puhelimessa oloa ym - siis sitä mistä on ollut puhetta... muttei hän ole voinut sitä seuratakaan kun mä olen ollut sairaslomalla!??? Ei voi mitään, tuli vähän takaa-ajettu olo. Joskus on hieman herkkänahkaisella päällä - minäkin. Vanhemmiten sitä ajattelee enemmän. Jotenkin ilmapiiri tuollakin on muuttunut.

Kyllä mua itseänikin ihan tarpeeksi mokat harmittaa. Kuka niitä tahallaan tekis???  Korjattavia juttuja kuitenkin - vaikka aikaa meneekin. Ei meillä ole elämästä ja kuolemasta kyse. Kävin tänään katsomassa mollin sivuilla vapaita työpaikkoja - eipä ollut kiinnostavaa. Kyllä mä tuolla varmaan pysyn josseivat pois potki. Eipä niistä koskaan tiedä. On se nähty näiden vuosien aikana. Ketään ei säälitä. Periaatteessa kuka tahansa meistä tavallisista työntekijöistä saattaa joutua lähtemään - tuottavuuden ym nimessä. Ei siinä katota kuinka kauan talossa olet ollut ja kuinka paljon tietoa mukanasi menee... Kyllä mä tiedän että pärjään kyllä vaikka työt loppuis. Myönnän olen tuolla töissä rahan takia - ei se iso palkka ole, saan perheen elätettyä. Homma ei kylläkään mikään unelmatyö ole. Tosin en enää tiedä mikä olis.

Neljä viikkoa  - ja sitten pääsee kesälomalle kolmeksi viikoksi. Viikko jää vielä syksyyn.

Auto ei päässyt katsastuksesta läpi. Raidentangon pää on vaihdettava. Puhui myös etujarrupaloista - mutta niillä ei kiirettä. Mutta jarrut on kunnossa ja päästöt sallituissa rajoissa.

Laitoin Jimillekin viestiä muttei ole vastannut. Voipi olla että on kiirettä. Veljensä on käymässä. Eikä aina tartte...