Kotikylässä käytiin eilen Iinan kanssa hirvisoppaa syömässä. Onhan se tavallaan kiva edes kerran vuodessa nähdä kylän porukkaa. Sillä vaikka käyn suht usein siellä mummulassa niin harvemmin tulee kylällä liikuttua. Kaavahan siellä on sama: syödään soppa, juodaan kahvit, jaetaan hirvimiehille palkinnot, arvonta ja tanssit (tällä kertaa kyllä ekat kipaleet aloitettiin ennen kahvia)

 Kävin mä yhen tutun kansssa tanssimassa. Iina ihmetteli et se vaan käski: Hanna, tanssimaan. Arvonnassakin voitin - yhdellä arvallani - suklaarasian. Sitten lähdettiinkin mummolan kautta kotiin. Pitihän sitä mummua vielä käydä kattomassa (hän ei jaksanut lähteä) ja sitten ajeltiin kotiin. Puhallusratsiakin oli lähellä kotia. Mennessä sanoinkin Iinalle et tänä viikonloppuna poliisi on liikkeellä - pikkujoulujen takia - ja et varmaan siinä kohtaa onkin puhallus nk melko usein. Sanoinkin poliisille et tätä odotinkin.

Yöllä tuli Jimiltä viesti. Oli ollut liikenteessä veljensä ja nukkumaan menossa - öitä toivotteli. Me muuen vielä IInan kanssa katsottiin kotiintulon jälkeen yksi kauhuleffa (Painajainen Elm Streetillä 4) éli aika myöhään meni nukkumaanmeno. Mä yritin vielä saada luettua yhen kirjan loppuun mutta jäi tähän aamuun:

Nuala O'Faolain: Olet kaikkeni

Tämän kirjan lukemisen aloitin jo aikaa sitten enkä tuntenut pääseväni juoneen kiinni. Tossa viime viikolla sitten tartuin kirjaan uudelleen - ´päätin aloittaa ihan alusta. Yllättäen pidinkin todella paljon. Päähenkilönä matkailutoimittaja Kathleen de Burca jonka elämä mullistuu kun ystävänsä kuolee. Se saa hänet arvioimaan elämänsä uudelleen. Hän palaa kotisaarelleen jossa kiinnostuu tutkimaan 1800-luvulla Irlantia kuohuttanutta suhdetta säätyläisrouvan ja palkollisen välillä. Samaan aikaan hän joutuu tutkimaan omaakin elämäänsä, vanhat haavat aukeavat ja uusiakin yllätyksiä on tiedossa.

Jollain lailla minä oudosti samaistuin kirjan henkilöön. Jossain asioissa... Tämä ei ole mikään helppo kirja eli ei sellaista viihdettä jonka vaan lukee kun jotain pitää lukea. Ainakin minut se pakotti ajattelemaan...