Menipäs tää viikko. Nyt olen yksikseni kotona ja puolisilmällä seurailen elokuvaa "Kuka sanoo tahdon?" Samalla odottelen Iinan soittoa milloin hänet pitää hakea. Monika on partiossa - he valvovat koko yön tai niin ainakin on tarkoitus...

Työpäivä meni oikeastaan paremmin kuin odotettiin. Tilaukset tulivat mitä nyt vähän yksi ketju myöhässä ja raportti takkuili... ei mennyt ylitöiksi kuitenkaan

Eilen illalla muuten juttelin Alvarin kanssa puhelimessa - pitkästä aikaa. Hän oli mökillään ja ensi juteltiin netin kautta mutta hänen yhteytensä takkuili joten juteltiin sitten puhelimessa. Kaikenmoista... hänellähän on eräs tällä hetkellä, tosin on vähän epävarma. Tunnusti myös että on ollut mustis minusta Jimille vaikkei hänellä ole siihen mitään syytä eikä oikeuttakaan eikä se suhde kuulu hänelle. Mutta siitä oltiin varmaan yhtä mieltä et ystävyyttämme ei haluta menettää...

Sinänsä jännä juttu me ollaan kestetty toisiltamme vaikka mitä eikä silti ole ystävyys lopullisesti hävinnyt. Ainakin minä olen aina hyväksynyt hänet sellaisena kuin on... vaikka välillä melkein vihannut. Kerran muistan sanoneeni että koskaan en ole ollut välinpitämätön hänen suhteensa... 

En minä kyllä ihan totuutta kerro Jimistä. Ei se hänelle kuulu ettei meiän suhde ole mitenkään hirmu vakava. Sen kyl sanoin eilen etten ole perhettä perustamassa - ja Jimille sen soisin kun hänellä ei ole lapsia, muttei tuo koskaan niitä ole haikaillut. Tuntuu olevan tyytyväinen nykytilanteeseen... tavataan kun sopii, muuten on kummallakin omakin elämänsä johon toinen ei kuulu. Vaikkei me mitenkään piilotella... Mutta minulle se riittää - ainakin tällä hetkellä. Ehkä joskus on toinen mieli... 

Kun yritettiin Alvarin kanssa jotain reilusti yli vuosi sitten niin se kaatui varmaan siihen ettei tilanne ollut oikea. Enkä tiedä olisiko sellaista tilannetta koskaan että se onnistuisi vaikka toisistamme pidetäänkin. Joku aina tökkii. Mutta se yritelmä sillon -  näytti minulle että kyllä mulla on vielä tunteita etten ole mikään pystyyn kuollut puu - vaan tarvittaessa pystyn  ne tunteet tuomaan esiin - ja näyttämäänkin. Toipuminen oli rankkaa mutta luultavasti olen entistä vahvempi.