Laskuja siis makseltu - ja niitä vielä riittää. Mut periaatteesta maksan laskut vasta eräpäivänä. Vois ehkä olla järkevää maksaa kaikki mutta... olen kyllä saanut ne hodiettua näinkin

Käytiin tänään Iinan ja Monikan kanssa kirjastossa töllöttämässä Mummoa ja siiliä elikkä siis Mummo-sarjakuvan tekijää Anni Nykästä ja kiroilevaa siiliä Milla Paloniemeä. Luulen että pakkanen verotti... Yleensä näissä kirjailijavierailuissa on tupa täysi - ja tälläkin kertaa olisi kannattanut raahautua sinne asti. Tosin sanoivat että se tilaisuus näkyy netissäkin reaaliajassa - en sitten tiedä kuinka moni sitä osasi hyödyntää. Ostin Mummo-sarjakuvakirjan johon Anni kirjoitti omistuskirjoituksen ja piirsikin. Kiroilevaa siiliäkin olisi ollut tarjolla-  ihan "uunituoretta" maanantaina painosta tullutta, mutta ajattelin ostaa tämän mulle hieman tuntemattomattomamman.

Tänään taas englantia opiskeltu. Vielä yksi kerta, sitten se on ohi. Tosin oikeastaan vasta viime aikoina olen ruvennut nauttimaan opiskelusta tosin kotitehtävien teko takkuilee -  tuppaa jäämään edelliseen iltaan... mutta on tuosta ollut hyötyä.  Ei heti ole paniikissa kun joku soittaa ja puhuu englantia.

Kerroin Alvarille eilen mun "sairaudesta". Illalla juteltiin netin kautta ja hän myönsi olleensa huolissaan ensin. Niin kuulemma on sellaisista joista välittää. Kyllä mä sanoisin että me ollaan ystäviä. Hän tietää minusta melko paljon ja minä samaten hänestä. Sellaisiakin juttuja joita moni ei tiedä. Aika paljon ollaan juteltu melko aroistakin jutuista viime aikoina. Tosin hän saa aina välillä hepuleita siitä ettei meiän juttelu ole oikein Jimiä kohtaan... Mutta mä taas sitä mieltä että kyllä mulla saa olla miespuolisiakin ystäviä. Jotain Jimi hänestä tietääkin... mutta en mäkään tiedä kenen kanssa juttelee kun ei mun kanssa ole - tänään juuri työkaveri (joka sattui näkemään mut kun kävelin kotiin Jimin ja mun ekan tapaamisen jälkeen) totesi et tehän olette olleet jo aika kauan... sanoin hänelle siitä et molemmat ollaan Jouskareita - ja yhtä sitoumiskammoisia. Eihän me Jimin kanssa nähdä suunnilleen kuin kerran viikossa, jutellaan ehkä suunnilleen joka toinen päivä. Siitä mitä kuuluu ja mitä on tehty 

Mutta nyt pitänee lähteä nukkumaan - aamulla ajattelin mennä suihkuun, pitää herätä vähän aikaisemmin kuitenkin. Väsyttää vaikka otin mä parinkymmenen minuutin tirsat ennen kirjastoreissua. Vähän tipotellen kerron työkavereille tästä mun sairaudesta kun kuitenkin suurin osa tiesi että jotain häikkää on ollut. Niin siitä olen sanonut että väsyttää enemmän kuin ennen - ei meinaa iltaa jaksaa jossei ota torkkuja töitten jälkeen. Jos ei ota, niin sit on niin sippi ettei meinaa saada unta enää... ja rintaan koskee tai oikeammin ahistaa melkein jatkuvasti mutta ei muuta voi, kun ei lääkettä ole (tai on - mut kortisoni onkin sit pahempi juttu jos siihen päädytään)  ja se ehkä paranee muutamassa vuodessa itsestään... ehkä

Mutta nyt hyvää yötä, ei tässä koko päivää kukuta - tai siis yötä

Ainiin tuli mieleen yhet laulunsanat, miksi onneen tarvitaan niin paljon kun kipuun riittää yksi sana - tai jotenkin tolleen se meni. Jotenkin aika osuvasti - ainakin silloin kun sen kuulin.