taas tuntuu siltä kuin olis kipeäksi tulossa, parina iltana taas lämpö ollut yli 37 - ei kuitenkaan kuumeen puolelle. Tänään on nenä ollut jotenkin kumman oloinen - ihan kuin puutunut. Nyt illalla sitten nenä alkoi valumaan.... no jos menis vaan ohi. Mutta myöntää täytyy - keuhkoissa on tuntunut taas painostavalta. On ollut jonkun aikaa jo parempi. No seurailen tilannetta.

Mutta tottahan se on että on ollut hieman tiivis aikataulu enkä ole ehkä levännyt tarpeeksi. Ehkä en vielä ole saanut itseäni kuntoon - no joo - en olekaan.... Pitäisi vaan oppia hidastamaan ja uskoa ettei ole nuori enää. Elimistö tarvitsee enemmän aikaa toipuakseen.'

Huomenna iltapäivällä on palaverin Iinan, terapeutin ja lääkärin kanssa. Iinahan on ollut mm psykologissa testeissä ja hänellä on masennusta - ja hänellä on myös serotoniinilääkitys siihen. Tarkoitus olisi katsoa missä mennään ja miten tästä eteenpäin esim. mitä tuon lääkityksen kanssa tehdään, vaihdetaanko vai lopetetaanko. Sinänsä mullahan ei paljoakaan sanomista siihen ole, Iina on kuitenkin yli 18 vuotias - mutta halusi minut mukaan tähän palaveriin, isäänsä ei - tuskin olisi päässyt tulemaankaan. 

Katselen tässä samalla elokuvaa "Aina vierelläsi", pääosissa Susan Sarandon ja Julia Roberts. Aika koskettava juttu. Alkuasetelmat: isä ja uusi nainen, entinen vaimo ja lapset... Ensin naiset keskenään kilpailuasetelmissa, isä ilmoittaa menevänsä naimisiin tämän uuden kanssa, entinen vaimo sairastuu syöpään... vaikeiden vaiheiden jälkeen löytävät ikään kuin yhteisen sävelen - lasten paras on tärkein.  Elokuva loppui juuri yhteiseen joulunviettoon, luultavasti lasten äidin viimeinen joulu

mutta - nyt pitää lähteä nukkumaan. Työpäivä odottaa huomenna - tosin normaalia lyhyempi. Kun on se Iinan palaveri. Onneksi on liukumia käytössä - ja sain iltapäivän hommat sovittua toisten tehtäviksi.