Meillä oli viikolla palaveri jossa pomo pyysi meitä kertomaan jotain positiivista mitä on tapahtunut itselle, töissä tai muutenkin. Yllättävän vaikeaa niin yht'äkkiä. Loppujen lopuksi yhden työkaverin avustamana et ainakin se on positiivista et oppii jotain uutta edelleen. Joku sanoi että oli kiva kun kiitettiin hyvin tehdystä työstä - että sitä ei viime aikoina olla kuultu, joku sanoi et se on positiivista sekin että työt sujuu ilman suurempia kommervenkkejä eikä tule asiakkailta haukkuja. Yksi koki positiiviseksi sen että on työ mihin tulla... 

Olipahan keskustelua. Yleensä vaan suurin osa toteaa et samaa rataa menee, et työssä tehdään sitä ja tätä, et on kuun vaihde tai joku muu juttu joka lisää työtä ja vie aikaa. 

Se ainakin on selvä ettei mikään päivä ole samanlainen. Vaikka saman rutiinin mukaan tehdäänkin. Entinen pomo sanoi mulle että se homma tulee pysymään samanlaisena aina. Ei tiedäkään kuinka väärässä oli.. ei nimittäin ole enää meillä hommissa.

Meidän työt ovat muuttuneet todella paljon ja koko ajan muuttuvat/lisääntyvät. Ennen sanoin että työn negatiivisin ja positiivisin asia on sama... eli et teet hommat iltaan mennessä ja aamulla taas aloitat uudestaan. Nykyään on siihen tullut vähän muutosta, jotain voi jättää seuraavaankin päivään... mut edelleenkään en tiedä töihin tullessa pääsenkö ajoissa kotiin... varsinkin perjantai on sellainen päivä eli perjantaisin menen yleensä myöhemmin aamulla töihin. En pääse yleensä ennen puol viittä kotiin. Siihen varaudun ja olen tyytyväinen jos pääsen ajoissa. Mutta illalla harvemmin enää jaksaa minnekään lähteä. ¨

Nukkumaan olis mentävä ennenkuin rupeaa toistamaan itseään. Ai niin Iina aloitti ne uudet lääkkeet tänään. Ilmeisesti ei pahoja sivuvaikutuksia kun pystyi kouluun lähtemään - ja illalla liikenteessä. Tulikin vasta yhdentoista kieppeillä kotiin. Oli jäänyt juttelemaan parin tutun kanssa. Hyvä jos ne lääkkeet auttais.