on meiän perheen hautavihkossa. Ainakin valkoista gladiolusta, vaaleanvihreitä neilikoita ja jotain muuta mitä sitojan mielestä se kaipaa. Paljon vihreää. Muistolausetta en vielä tiedä. Eilenkin valvoin tämän päivän puolelle etsien just sitä oikeaa tekstiä - en vielä löytynyt. Onhan tässä vielä reilu viikko...

Kukkakaupassa näin kyläläisiä  pari kappaletta -kuinka sattuivatkaan sinne. Kerroin heille äidin poismenosta tai varmaankin tiesivätkin. Halasivat ja siinä samalla ostivat surunvalittelukortin. Toinen muisteli kuinka ennen kävi äidin kanssa jumpalla. Sanoin että minäkin muistan - ja muistan kuinka oltiin koululla saunomassa jumpan jälkeen - ihmetteli et muistat vaikka olit pikkutyttö silloin... 

No unohdin sitten varata tytöille ruusut - jotka heittävät arkun päälle ennen varsinaista kukkien laskua. Sisko unohti kuulemma kans omilleen. No eiköhän ne saa samalla kun hakee kukkalaitteen lauantaiaamuna. 

Aika väsynyt olen - valvonut tällä viikolla. Isälle soittelin tai oikeastaan olen soitellut joka päivä. Oli käynyt tänään lääkärissä hakemassa lisää rauhoittavia. Tuntee niitä tarvitsevansa. Välillä kuulemma on jo helpompi olo. 

Iinalle muuten riitti yksi päivä puhelinmyyntikokeilua...