Nimittäin tyttöni on siis vaelluksella kahden kaverinsa kanssa. Toinen tytöistä on kuulemma salaa ns. parhaalta kaveriltaan siellä - kuulin tämän vasta liian myöhään - oli kertonut että on kipeänä kotona. No nyt kun oli tämä eksymisjuttu - ja kerroin siskolleni että kummitytölleen ja näille kavereille kävi näin... no sisko haki omaa tyttöään tänään yhestä tapahtumasta- jossa tämä oli tämän yhden tytön parhaan kaverin kaa,... siskoni sitten tuli kertoneeksi tällekin (tuttuja vuosien takaa)  että nämä ovat eksyneet - ja tämä tyttö sanoo et tää yks on kipeänä kotona... et tämmöstä

Soitin kyllä Monikalle. Eihän se hänen syynsä ole jos kaveri valehtelee kaverilleen - tosin ilmeisesti tiesi asiasta (Iinakin tiesi, minä en). Monika sitten sanoo että miksi sie muita huolestutat (siis siskoa) , no jollehan mun piti puhua... eli eihän se Monikan vika ole... 

Lähinnä ihmettelen näiden kahden kaveruksen suhdetta. Mitä ystävyyttä se on kun ei voi toiselle sanoa et meneekin toisten kanssa tänä viikonloppuna et pitää valehdella olevansa sairas. Miten pelkää toisen reaktiota niin paljon. Sen verran olen tietoinen, että tämä toinen ei pidä tästä reissulla olevasta toisesta tytöstä eikä haluaisi näiden kahden olevan missään tekemisissä. 

Mut tämä on kuitenkin aika pieni paikka - salat tulee julki - jossain vaiheessa. Enkä mä tykkää siitä et pitää yleensäkään salailla. Muistan itse kun exä rupes ryyppäämään - ja en sitten vuoteen kertonut edes mun läheisille. Se oli rankkaa aikaa. Sitten kerroin heille -  mutta en saanut kertoa exän vanhemmille vaikka asuivat samassa kaupungissa (vaikka epäilen heidän kyllä jotenkin ainakin asian tajunneen). Exän sisarukset kielsivät, sanoivat ettei äidille eikä isälle saa kertoa. Piti vaan teeskennellä että asiat on ok, selitellä työttömyydellä, kiireellä yms.