- Äidin vaatteiden läpikäynti. Aluksi meinasimme, että viemme kierrätykseen ne vaatteet joita emme itse ota. Isä kuitenkin halusi ettei äidin vaatteita menisi muille kuin meille. Elikkä ne menevät sitten kaatopaikalle. Sanoi, että hänestä tuntuu pahalta ajatella et ne olisi jonkun vieraan päällä. Kunnioitamme hänen toivettaan.

Äidillä tosiaan oli vaatteita aika paljon - viime vuosina me oikeastaan ne ostettiin - aika lailla oman makumme mukaan (tietenkin äidin toiveiden mukaan)  - yleensä äitikin niistä tykkäsi. Kai meillä vaatemaku aika samanlainen. Jopa tytöt kelpuuttivat osan vaatteista. Uskon että äiti jossain on tyytyväinen, että me niitä vielä käytetään. Äiti kuitenkin on ollut aika nuorekas pukeutumisessaan. Mielellään käytti farkkuja. Hänhän teki meille vaatteet kun oltiin lapsia -  ja nuorenakin kelpuutimme hänen tekemänsä. 

Paljon tuli muistoja niitä vaatteita lajitellessa. Isä lähtikin jossain vaiheessa kävelylle. Kun ei kestänyt olla. Tosin itse hän halusi että me käydään ne läpi. Sanoi sitten kun lähdettiin että varmaan olis yhtä paha olo jos tää oltais tehty myöhemmin. Kun se on niin lopullista, ettei äiti enää tule takaisin. 

Siellähän se sujui päivä kotopuolessa isän, siskon ja meidän lapsiemme kanssa. Kävimme sitten vielä -  ennen kotiinlähtöä -  haudalle sytyttämässä kynttilät. Siellä olikin jo jonkun tuoma ledkynttilä, joka palaa aikansa. En sitten tiedä onko veli sen vienyt. 

 

************************************************************************************

 

Iltaa vietettiin sitten myös yhdessä tai kahdessa paikassa. Minä, sisko ja Iina sekä kamu meillä katsellen kauhua ja maistellen cosmoa, muut tytöt sitten siskon luona iltaa viettämässä. Monika jäikin tädilleen yöksi, täti meni kyllä kotiin. Mehän asutaan aika lähekkäin.

Tyttöjen isä taasen hieman sekoittanut pakkaa. Ei siitä sen enempää. Sanoin hänelle tänään etten tykkää siitä että valehtelee minulle. No kattoo nyt taas mitä siitä tulee. Tytöt alkaa olla jo aika "kypsiä" enkä mä voi heitä siitä syyttääkään. Enkä ihmetellä.

Jimistä en tosiaan ole kuullut vähään aikaan - ja vähän alkaa vaikuttaa siltä että tämä suhde hiipunut  kohti loppuaan. En tiedä - ei oikeastaan suuria tunnekuohuja ole - varmaan johtuu siitä etten ollut koko aikana vakavissani sitoutumassa. Sitäpaitsi tiedän - että hänen aiemmatkin suhteet ovat vain... miten sen nyt sanoisin - hiipuneet. Ollaan siitä kyllä juteltu joskus alkuaikoina. Joku ehkä ollut vihainen tms, tavaroita on jäänyt joita ei ole pois hakenut.  No en mä varmaan itsekään ole ollut mikään ihannekumppani. Mutta - olihan se kiva kun kävi vieressä nukkumassa suunnilleen kerran viikossa. Ehkä jonkun tarpeen täytti

-> Outsa: kiitos kommenteista. Saa kommentoida - ja kyllä mä olen itsekin sitä mieltä että joskus voisi niellä ylpeytensä muttei ihan mistä hinnasta tahansa. Itsekin tosiaan pidän yksinolostakin ja tarvitsen paljon aikaa itselleni. Aika harvoin siihen on mahdollisuus - vielä toistaiseksi kun tytöt asuvat kotosalla. Itse kyllä alan olla sitä mieltä että luultavasti tulen viettämään loppuelämäni yksin tai en ainakaan muuta kenenkään luokse. Tosin ei tietenkään kannata ihan ehdoton olla, eihän sitä tiedä kuka tulee vastaan Avioliiton jälkeen olin pari vuotta ihan yksin, sitten vähän yrittelin, ja taas muutaman vuoden yksin. Tossa pari kolme vuotta sitten tuli sellainen vaihe elämässä että jotenkin tuntui siltä että haluaisi toisen ihmisen elämäänsä. Ja taas tuli poltettua siipiään - ainakin vähän. Ehkä minä en vaan uskalla luottaa toiseen ihmiseen niin että paljastaisin itseni kokonaan