- ja mun elämässä taas yksi vuosi lähenee loppuaan. Syntymäpäivä loppukuussa  - no mikäs siinä elämää ja kokemusta. En mä kuitenkaan enää alle parikymppinen haluaisi olla.

Töissä edelleen kiireisiä päiviä. Tänään ehkä sai tiiminvetäjä ihmisille taottua päähän että kaikkien pidettävä puhelimet auki sekä kaikille kuuluu ns yhteiset tehtävät. Vaikka siellä olisikin jonkun alueen tilauksia niin se ei tarkoita sitä ettei joku muukin voi sitä hoitaa jos ehtii... Toki meillä on muitakin töitä. Kaikilla on... 

Iina on nyt sitten innostunut kasvisruuasta. Mun pitää kyl välillä saada muutakin vaikka onhan kasvikset hyviä. Tänään tein kanasalaattia ja illalla laitoin itselleni ja Monicalle wokkasviksia (valmiita pakkasesta) ja kypsää kanaa. Iina teki itselle sieniwokkia sekä makaronia joista jäi mulle huomiseksi evääksi vaikkapa tomaattitonnikalan kera. 

Magneettirannekkeen sain sunnuntai-iltana, sisko toi. En tiedä onko sillä vaikutusta siihen ettei flunssa iskenytkään. Nimittäin olin lauantaina Monikan kanssa reissussa ja illalla mulla oli kuumetta. Sunnuntai meni lepäillessä (ja hikoillessa), päätin kuitenkin maanantaina lähteä töihin vaikka oli ankea olo, kurkkukin kipeä. Iltaa kohti olo parempi ja tänään ei oikeastaan flunssainen olo ollenkaan. Olen kyllä iltaisin juonut teetä hunajan kera - ja sit tosiaan pitänyt ranneketta. Uskoisko vai ei?

Nukkumaan asettuminen jotenkin ollut levottomampaa, en ole saanut unta. Viime yönä muistelin lapsuudenkotiani, asuttiin pienellä paloasemalla - kylän vpk, yksi auto ja isä oli palopäälikkö (siis oman työnsä ohella) . Asunto oli pieni, kaksio ja meitä oli kolme lasta, isä ja äiti. Ulkovessa ja - sauna. Nukuimme kaikki samassa huoneessa, pienempi huone oli olohuoneena jossa äidillä oli välillä myös kasattuna mattopuut. 

Kylässä oli kylläkin ruhtinaallisesti palveluita siihen aikaan: parhaimmillaan kolme kauppaa, kaksi baaria, kaksi pankkia, posti, kioski. Ihmisiäkin enemmän. (Nykyisin on jäljellä kauppa, baarin yhteydessä oleva posti, pankki naapurikylässä auki yhden päivän viikossa - torstaisin)

Mutta - en minä lapsuuttani koe mitenkään ankeana ehkä köyhänäkään. Suurimmalla osalla asiat olivat samoin, jopa huonommin. Eikä sitä osannut mitään muuta kaivatakaan kun ei paremmasta tiennyt.