Saas nähdä miten sopeudun - on selvästi rauhattomampi paikka kuin entinen - käytävän vieressä - ja kaiken lisäksi kahvipisteen vieressä - joka siis tarkoittaa sitä että siinä käy porukkaa enemmän. Mutta - piti vaihtaa - lähemmäs työparia tai työryhmää... Mä sitä "muuttoa" vetkuttelinkin viimeiseen asti. Kun ei mun entiselle paikalle tule ketään, niin ei ollut kiire...  mutta eiköhän tämä tästä. Hieman harmittaa  - ikkunapaikasta joutui luopumaan. Vaikken mä nyt ulos paljoakaan vilkuillut. 

Sinooperista kävin hakemassa korvakorukoukkuja, että sain Monikan joululahjaksi saamansa korvikset korjattua. Olin tilannut verkkokaupasta korutarvikkeita jo kuun alussa. Nyt näyttää siltä, että postissa ovat hävinneet. Laitoin eilen Itellalle katoamisilmoituksen netin kautta (sain myyjältä selonteon millainen kuori sieltä oli tulossa). Saas nähdä, löytyykö. Ikävä vaan, että olen maksanut ko tavarat (ei onneksi hirmu kallis ostos - tällä kertaa) - ja ilmeisesti,  jos ei löydy, niin jää mun tappioksi (yrityksen sivuilla lukee etteivät vastaa Itellan hävittämistä lähetyksistä). Eipä aiemmin koskaan ole mikään jäänyt tulematta. Mutta kerta se olis ensimmäinenkin...

Monika teki eilen tosi hyvää tonnikalalasagnea jossa käytettiin nesteinä tomaattimurskaa ja kalalientä, johon vielä sulatettiin joukkoon rasia tuorejuustoa. Jäi täksi päiväksi mulle evääksikin ja ehkä huomennakin vielä syön - nyt illalla söin kanasalaattia (kun piti kypsät kanat saada syötyä pois) eikä kahta tuhtia ateriaa päivässä jaksa. Toinen ruoka kevyempi - yleensä se mulla on ollut lounas - eväänä useimmiten salaatti tai keitto. 

Palkkakin tuli ja melkein meni. Sai taas laskut maksettua. Hyvä niin - mutta olishan se kiva jos pikkusen saisi kerrytettyä säästöönkin. Turha toivo näillä tuloilla ja näillä menoilla. Mutta pärjätty on...

Iina halusi tänään saunaan joten lämmitettiin - jotain iloa pitää omasta saunasta olla. Eli että voi lämmittää halutessaan. Saa aamulla nukkua pikkasen pidempään kun ei tartte suihkuun mennä. Ilo se on pienikin ilo

hyvää yötä