Toisella tytöllä hieman "vipinää". Nyt alkaa näkymään ettei kyse ehkä ole aivan pelkästä ystävyydestä. Vähän yritän toppuutella. Oikeastaan taitaa olla hyväkin juttu et tyttö lähtee ens viikolla pariksi viikoksi reissuun. Ettei ihan roihua . Mutta kun itse muistaa nuoruutensa niin kaikki tuntuu niin... no mitähän olin sanomassa. En oikein tiedä...Parempi antaa olla ja katsoa mitä tulee... Itsehän tyttöjen on nämä asiat koettava.

Luin kirjan, jossa päähenkilöt kirjoittivat spostia toisilleen. Vahingossa alkaneesta kirjoittelusta syntyikin aika soppa. Jännä juttu: jotenkin tuli mieleen muutaman vuoden takainen entisen nuoruudenaikaisen poikaystävän kanssa pieni uudelleenlämmittely, josta ei sitten tullut mitään (ystäviä kuitenkin ollaan), aina tuntuu olevan väärä aika... no joka tapauksessa me tekstailtiin hirveästi sinä aikana - ja kaikenmoista tuli kirjoiteltua. Töksähtelyä ja mielenkuohuntaa puolin ja toisin, loukkaantumista/loukkaamista, suuttumista mutta kuitenkin sitä odotti toisen viestejä. Ja jossei kuulunut mitään niin sitten... No se siitä

Sain olkkariin uuden valaisimen - tai eihän tuossa katossa ole ollut täällä asuessani (heinäkuun lopussa  2v) valaisinta. Olohuonetta on valaissut korkea jalkalamppu. Siskonmies kävi asentamassa paikoilleen. Siinä sitten juotiin kahvit vaivanpalkaksi. No sisko ja tyttönsä oli myös mukana. Sellainen kiva pieni iltavisiitti...

Illalla sain viestin. Tädin perheen mökille oli murtauduttu ja rikottu ilmeisesti paikkoja. Tämä tapahtunut viikon sisällä (täti oli viikko sitten käynyt siivoamassa kesäkuntoon) Mikä tätä nykymaailmaa vaivaa kun minkään ei anneta olla rauhassa.

Isä on nyt sairaalassa. Tekevät huomenna sydämen varjoainekuvauksen - ja tarvittaessa pallolaajennuksen, jos jotain löytyy. No huomenna tiedetään.

Töissä ollut aika kiirettä tällä viikolla. Kuun vaihde painaa päälle. Huomenna heti aamulla tehtävä  laskutukseen liittyviä hommia, siinä se aamupäivä meneekin. Toivottavasti ei ole paljoa epäselviä juttuja - ja raportit tulisivat ajoissa eikä tarvitsisi niiden perään soitella. Yleensä valitettavasti täytyy. Ei varmaan kertaakaan kun olen sitä tehnyt, ole mennyt aivan nappiin - mutta tehty on. Toisaalta ihan mielenkiintoista tuokin - kun ei joka päivä tarvitse tehdä - vähän vaihtelua normaaliin rutiinityöhön. No joo, eipä oikeastaa kahta samanlaista päivää ole, joka päivälle jotain... tänään tein nipun huomenna alkavia kampanjoita. Aina ne tulee viime tipassa. Mutta toisaalta, täytyy olla tyytyväinen että on töitä. Ei se ole itsestäänselvyys tälläkään seudulla

Oho taas tuo kello on noin paljon. Mutta tälläinen iltakukkuja mie olen. Ei varmaan terveellistä, mutta jotenkin siihen on vaan tottunut - aika harvoin mä ajoissa nukkumaan meen - mun täytyy silloin olla todella väsynyt tai kipeä. Mukavia unia ja hyvää yötä. Kiitos ja kumarrus tälle päivälle