Oikeastaan mua hieman huvittaa ja ärsyttääkin itseni... jutttelin Alvarin kanssa viikonloppuna suht pitkän puhelun. Siinä kerittiin kuulumisia vaihtaa mutta silti jäi kesken... No sen jälkeen en olekaan taas kuullut. Eipä vastaile viesteihin ja viestit välittyy viiveellä eli pitää puhelintaan kiinni tms.

Oli meillä puhetta siitä kuinka kiire hänellä on ja on pahoillaan ettei kerkeä mua huomioimaan eikä muitakaan Ystäviään - ja mä sit takerruin siihen et mut rinnastetaan ystäviin - olen kuulemma enemmän. Kertoili reissustaan ja mä omista jutuistani. Jollain ihan lopuksi keskustelu kääntyi eksään ja kerroin kuskaavani tätä asuntoa kattomaan... sanoin et ei mulla ole tapana lämmitellä vanhoja juttuja. No hän siihen ehkä hieman närkästyneenä että mikä hän sitten on... No "vanha" juttuhan hän on - mutta poikkeustapaus ja että hänen kohdallaan olen joutunut pyörtämään kaikki puheeni.. (Mähän aina ole olen vakuutellut ettei vanhoja juttuja kannata lämmitellä) Sanoin kyllä etten edes tiedä miksi... itsekään. Eli just kun juttu kääntyi mielenkiintoiseksi - jouduttiin juttelu lopettamaan. Niin hän oli mökillä laittamassa mökkiä talvikuntoon ja myös siellä lepäämässä.

Oli meillä puhetta että mentäis syömään. Mutta onpa sitä puhetta ollut ennenkin - ja aina vaan siirtyy. On kiire tai tulee muita esteitä...

Kävin muuten perjantaina viihteellä  - yksin - mutta tiesin siellä olevan tuttua porukkaa joiden sakkiin lyöttäydyin. Kivaa oli. Tanssinkin - vähän. Muttei mitään sykähdyttävää tapahtunut. Kotiin kävelin ihastellen lumen huurtamia puita matkan varrella. Kotona oli neljän kieppeillä. Lauantaina taas muistin miksi yleensä olen autolla liikkeellä jos tytöt ovat kotona - vaikka ovatkin isoja - turha toivo et sais rauhassa nukkua