kiitos kommenteista, osanotoista. Ajatukset ovat vielä hajanaisia...

En olisi uskonut kuinka se koskee, joku pieni sysäys, vaikkapa äidin ompelema mekko tytön seinällä - saa kyyneelet silmiin.

Ollaan tänään menossa siskon kanssa isän luo. Jäädään ilmeisesti yöksi. Iltapäivällä on sovittu aika sairaalalla. En tiedä mitä meille kertovat. Äidin tilannehan oli tämä. Hänet operoitiin maanantaina ja tiistaina oli jo hieman jalkeilla. Sisko kävi siellä päivällä, mä soitin illalla - olihan hän väsynyt mutta tilanteeseen nähden kuulosti pirteältä.

Eilen sitten töissä ruokatauon jälkeen huomasin että mun puhelin on mennyt sekaisin. Se oli kai jotenkin omituisesti laittanut tehdasasetukset koska kaikki puhelutiedot, viestit, lataamaani sovellukset, puhelinnumerot olivat hävinneet. Ainoa mikä oli - ilmeisesti viesti tuli perille vasta sen jälkeen kun olin käynnistänyt uudelleen - tai en mä muista... viesti siskolta että onko isä yrittänyt soittaa minulle. 

Soitin sitten siskolle. Kertoi äidin joutuneen teholle.  Soitin isälle, oli äidin vierellä. Äidillä oli maski naaman päällä eli hän ei pystynyt puhumaan, eikä isä ollut varma kuuleekokaan. Siinä vaiheessa verenpaine oli 80/42. Isä odotteli lääkäriä jonka piti puhua tilanteesta. Sovittiin että soittaa myöhemmin. Kello jotain yksi tai vähän yli. 

Kyllä työkavereille kerroin että äiti on teholla. Kotiin lähdin normaalisti neljän jälkeen. Matkalla ajattelin äitiä, silloinkin jo itketti. Jossain vaiheessa tajusin että sisko on soittanut. Soitin takas ja hän sanoi että pysähdytkö vai menetkö kotiin ja soitat uudelleen. Pysähdyin ja sitten kertoi että äiti on kuollut - hänen vointinsa oli romahtanut puoli kolmen maissa, yrittivät elvyttää

Kotona sitten ensimmäiseksi tytöt tulivat vastaan - olin kertonut että mummu on teholla - Monika ensin luuli että sen takia itkin. Sopersin vain että mummu on kuollut. 

En muista eilisestä illasta paljoakaan. Puhelimeen sain numerot vanhasta puhelimesta. Tädille soitin kun sisko ei ollut saanut kiinni, hän oli sitten ilmoittanut lähimmilleen. Parille serkulle soitin kun sattui numerot olemaan. Tiiminvetäjälle jouduin soittamaan työpaikan kautta kun numero hävinnyt. Sovittiin et olen ainakin loppuviikon kotona. Muutamia muitakin puheluita

Monikan kanssa käytiin metsässä, käveltiin pienen lammen ympärillä, juteltiin. Kotona saunassa jatkettiin myös Iinan kanssa. Tytöt pyrkivät nyt elämään mahdollisimman normaalisti. Monika lähti toista päivää kesätöihin - on kuukauden hoitoapulaisena kuntoutusosastolla (aivoinfarktipotilaita, reisivammoja... ), rankkaa varmasti tulee olemaan - mutta sanoin että kerro tilanne siellä, soittikin sinne osastolle jo ja kertoi siellä olevalle. Sanoi ainakin yrittävänsä olla töissä. Viikonlopuksi menee leirille. Luulen että siellä käsittelevät myös tätä. Iina lähtee Turkuun festivaaleille vapaaehtoistyöhön. Ehkä parempi niin että on muuta ajattelemista. 

Jimi soitti myös illalla. Juteltiin. Hänen isänsä kuoli muutama vuosi sitten.