Niin olin työhyvinvointikoulutuksessa. Mukavia nuo tuollaiset tapaamiset, ruokaakin saatiin. Hyvin kerkesin, töistä pääsin ajoissa. Tilaukset tuli ajallaan, muuten oli kyllä ihan tarpeeksi rankka päivä. Aina nää kuukauden loput tuppaa olemaan aika hektisiä. Kerkesin kotonakin käymään ennen kurssia.

Koulutuksen välitauolla huomasin että isäni oli soittanut. Soittelin sitten hänelle - en ollut muistanut kertoa että olen koulutuksessa illan. Oli tullut kaupunkiin asioille, käymään oli meinannut tulla mutta huomasi sitten ettei mun auto ole pihassa eikä parvekkeella (tai keittiöstä) näkynyt valoa. Monika olisi ollut kotosalla  - huoneessaan, Iina oli kaupungilla. Isä oli sitten mennyt siskon luo mutta hekään eivät olleet kotona. No sitten lähti käymään omalla sisarellaan, oli sieltä juuri lähdössä kun soitin. Näitä sattuu... 

Kotiin tulin kaupan kautta -  piti huomiseksi evästä saada. Tytöille jäi kuulemma tämänpäiväistä ruokaa jäljelle huomiseksi. Nyt illalla sitten rupesi harmittamaan. Kuivauskaapin oven sarana meni rikki. Siitä lähti joku ruuvi ja nyt roikkuu yläsaranan varassa. Jos olisikin kyse tavallisesta saranasta, niin kyllä mä sen osaisin luultavasti itekin laittaa paikalleen mutta tämä on joku erikoissarana. Ovi pompahtaa silleen jännästi, monta kertaa on meinannut ponnahtaa otsaan (en oikein ole siitä tykännyt ). Laitoin viestiä - sähköpostia - kyseisen ovifirman edustalle, vaikka niiden ovien laitosta onkin jo vuosi aikaa, mutta kyllä ne mun mielestä pitäisi kestää - eiks nuo tollaiset pomppusaranat ole just tehty silleen et ponnahtaa... Saas nähdä mitä vastaa... mutta eipä mua kukaan kysymästä estä. Muuten olen kyllä ollut tyytyväinen siihen "keittiöremonttiin", väriin ja muuhunkin.

Korjailin äsken pöytäkirjaa pj:n kommenttien mukaan. Yks kohta vielä korjaamatta kunnei hänkään muista miten se oli. Toivottavasti joku muu paikalla olija pystyisi vastaamaan ko kohtaan. Sais pöytäkirjan valmiiksi. Vain se yksi kohta puuttuu...