Lähinnä vaan ollen... Mukava vapaa keskellä viikkoa. Oishan sitä mielellään huomisenkin ollut. Yks työkaveri aloittikin jo loman - ja pari on huomisen poissa. Vapaata viettämässä, munkin pitää päästä iltapäivällä ajoissa lähteämään  - viimeinen fysioterapiapäivä.

Niin tiistaina oli fysioterapia - tällä kertaa eri tyyppi - mies, joka ehkä käytti vähän kovempia otteita. Hän kyl sanoi et paras olis jos olisit pari viikkoa saikulla ja sinä aikana fysioterapiaa pari kertaa viikossa. Et ei se paljon hyödytä et tekee töitä koko ajan. Kyl sen huomaa... vielä on kipeä - ja harmittaa kun töissä huhkii - ja kotona on ihan rätti - ja yrittää välttää käden käyttämistä. En esimerkiksi kirjoita käsin mitään kun tekee kipeää, helmityötkin on pannassa - pitäis Iinan koru saada tehtyä (nimpparilahjaksi lupasin, Monika teki mulle helmikorun johon mun itte pitäis miettiä kiinnitys - lukko tai jotain...) Eikä tämänkään kirjoittaminen ole kivutonta...  mutta silti - pakko mun on jotain tehdä...Kamulle sanoin et jos laittavat s-lomalle niin sitten en edes autoa ajaisi, vaihteiden vaihto hieman hankalaa... mut nyt teen tai jonkunverran - kun kerran töissä on pakko olla. Sitä pelkään et  seuraava hoito on kortisonipiikki. Toisaalta jos se auttais... 

Mutta - nyt nukkumaan - huomenna töihin ja sitten taas viikonloppu... lauantaina pääsee kattomaan siskontytön tanssikoulun esitystä