onko mulle hyväksi viestitellä Alvarin kanssa. Nyt parina päivänä ollaan juteltu naamakirjan keskustelussa. Kyllähän se vähän sellaista virnuilua puolin ja toisin - ja hieman huudatustakin on. Jollain lailla kuitenkin aina loukkaan (tai ehkä hieman liian vahva sana, mut sinne päin) ja hänkin minua. Hän kyllä tietää Jimistä ja siitäkin puhuu. Mielestään tämä tilanne ei ole oikein minua kohtaan - siis se että vain tapailen... et kyllä siinä muutakin pitää olla...

NO onhan siinä vaikkei siinä mitään hirmu syviä tunteita ole - kummallakaan. Tällä hetkellä vaan arvostan rauhaa ja seesteistä oloa ettei tarvitse miettiä toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Tavataan kun siltä tuntuu. En edes ole kysynyt tapaileeko muita, jotenkin vaan luulen tietäväni ettei niin tekisi. Lähinnä kyse noista petipuuhista. Muuten mun puolesta saa tapailla ja vaikka kahvilla / syömässä käydä kenen kanssa vaan.  

En mä olekaan tätä ajatellut miksikään loppuelämän suhteeksi. Vaan antaa virran viedä - niin kauan kun tuntuu hyvältä. Tosin vaikea on tietää milloin on tarpeeksi - ja milloin on aika jatkaa matkaa. Minä pidän myös yksin olosta - ajasta jonka saa viettää vain itseni kanssa, tehdä mitä tykkään miettimättä toista. En minä halua kenenkään kyljessä olla 24/ 7, enkä edes joka yötä yhdessä viettää...

Tää ehkä on tälläistä väsyneen horinaa. Kiva et on joku silloin tällöin vierellä - rapsuttamassa. Mutta en mä mitään yhden illan juttuja halua. Ei niissä pysty olemaan oma itsensä kuin jos tuntee toisen...

Toisaalta - kyllä mä Jimille vielä oman perheen soisin.