Vielä kolme viikkoa. Täytyy sanoa ettei tänään olis yhtään tehnyt mieli lähteä töihin. Mulla vielä viiden vuoro eli ns päivystys. Sai kyllä aamulla nukkua pidempään, mutta sitten kun saapuu työmaalle yhdeksän maissa, niin tuntuu siltä että töitä piisaa. Voisihan sitä tietysti mennä ajoissa ja valmistautua alkavaan työpäivään, mutta se taasen kerryttää plussia, joita on hankala saada pois (kun ei kerkeä:..)  No joo - mä vaan purnaan. Mutta tänään tosiaan tuntui tosi painostavalta olla töissä - alkaa olla pitkä kesä takana - ei se yksi lomaviikko kesän alussa enää lämmitä - ja onhan tässä tapahtunut kaikenlaista. 

Tänään sorruin munkkiin. Sitä en yleensä tee, en edes oikeastaan tykkää niistä. Tuli mieleen yläaste - ja lukioajat kun kuljin kotikylästä bussilla kouluun. Koulun jälkeen kylälle. Usein vein kotiin markan munkkeja - meillä oli tavallaan sellainen sopimus äidin kanssa että jos vaan on tarjouksessa munkit - niin niitä voi tuoda kotiin. 

Töissä nyt tavallaan hiljaista ja toisaalta taas ei. Minä teen tavallaan kahden puolen hommia. Päivät asiakaspalvelua, tilauksia, hinnastoja yms. Aamulla ja iltapäivällä tuotannonpuolen raportointeja ja tulostuksia seuraavaa päivää varten, joista en tiedä kuin rutiinihommat - välillä tuntuu että siellä tuotannossa luulevat /olettavat mun osaavan enemmän... no mä sitten kyselen neuvoa viisaammilta. Tarkoitus ei ole ollutkaan että hoidan muuta kuin nuo avustavat rutiinitehtävät (joissa kyllä niissäkin riittää töitä aina välillä eli  ei ne välttämättä mene tosta vaan). Muuten olen kyllä tykännyt. Se vähän rassaa että aina pitää varautua siihen, että iltapäivä venyy (riippuu tilauskannan valmistumisesta), perjantaisin on turha kuvitellakaan pääsevänsä aikaisemmin... muut (asiakaspalvelusta) lähtee kotiin neljältä,  ite jäät tekemään kahden päivän tulostuksia ja ajoituksia. Viimeiset pari viikkoa on vielä itsellä ollut tarkastettavana toinenkin alue oman alueen lisäksi. Kyllä se muina päivinä menee, perjantai rassaa siinäkin. 

Mutta - olen mä kuitenkin tyytyväinen, että on töitä. Toivottavasti on jatkossakin.