koto-kotoani. Sieltä vielä löytyy nuoruuteni kirjat. Nyt vihdoinkin on tilanne että EHKÄ olen asettunut paikoilleni ja on aika miettiä kaikelle oma paikkansa - ja ehkä hävittääkin jos siltä tuntuu
Niin se runokirja. Arvo Turtiainen. Runoja 1934-1968. Alkulehden mukaan olen saanut sen lahjaksi jouluna -83. Elikka olin 18-vuotias silloin.
Olen jotain ilmeisesti itselleni tärkeitä runoja tai säkeitä merkannut. Laitan tähän muutamia:
"...Pysy poissa. lapsi,salaisuuden ovelta,
olet säilyttävä itselläsi leikkivän sydämen."
(runosta OVI)
"... Katselen eteeni loihdutuin silmin,
omistan kuiskauksen: elämä,
en pelkää sinua:"
(runosta HERÄÄMINEN)
"... Olen ihminen
ja luon historiaa.
Olen ihminen
ja tuhoan..."
(runosta NÄIN JUHANNUKSEN 1941)
"... Kohotin pääni
ja kuulin punarinnan laulun.
Silloin tiesin sinun tulleen."
(runosta JO KOLMENA AAMUNA)
Kommentit