kun ei meinaa sopivaa löytyä - kukkalaitteeseen. Lyhyttä, kuvaavaa... 

Tänään sitten tajusin: miksen laittaisi säettä jolla kuvasin tunnettani äidin kuolemanpäivänä. 

"Joku ihmisen aamuista on aina lähdön aamu, viimeinen" (Sinikka Kallio-Visapää) 

Lyhyt, mutta minusta kaunis, koruton... kuvaa mielestäni kuoleman äkillisyyttä ja sitä että kuitenkin se on edessä jokaisella. Tällä kertaa se oli äidin vuoro. Iina sanoi heti että hän onkin ihmetellyt itsekseen mikset sitä laita. Kun ovat katsoneet mun värssyn etsintää. Monika haluaa siihen vielä loppuun: Jälleennäkemisen toivossa. 

Ollaan iltapäivällä lähdössä isää katsomaan. Mulla on muutamia teettämiäni valokuvia mukana jos niistä joku olisi isän mielestä sopiva. Lisäksi ostin hopeanvärisen kehyksen ja kynttilöitä. Kynttilänjalat on valittu, kaksi lasikynttilänjalkaa jotka aina ennen joulua ilmestyneet olohuoneen pöydällä. Äiti piti kynttilöiden polttamisesta.