Kyl mul tosiaan tänään on parempi olo kuin aikoihin - ehkä se lääke sitten hieman vaikuttaa. Nimittäin ei väsytä ihan niin paljon kuin yleensä... en ole aivan "poikki"

Juttelinpa taasen Alvarin kanssa. Tällä kertaa puhe kääntyi vanhoihin asioihin - siihen mikä aiheutti ainakin hänen puoleltaan sen että lakkasi luottamasta minuun. Asiaa puitu aina silloin tällöin. Mun mielestäni hänellä ei silloin ollut oikeus siitä suuttua kun ei kerta oltu yhdessä - ja hän itse... enkä mä voinut antaa periksi - eli en halunnut että kuvittelee mun tulevan luokseen - kaiken jälkeen - sormien napsautuksella (siis silloin - eikä kyllä enää muutenkaan) 

Nyt vaan totesi että ehkä asiat olisivat nyt toisin jos joku ja hän itsekin olisi joskus toiminut toisin. Ehkä - mutta ihminen kuitenkin jossain vaiheessa valitsee tiensä... Sitten sanoi että nyt on liian myöhäistä, sinulla on uusi elämä jne. Kyl se tuntui pahalta edelleen mutta niinhän se on, ei paluuta menneeseen... yritetty on - mutta aina aika on jotenkin väärä

Tänään juuri kamulle sanoin että jollain lailla toissasyksy oli hyvä asia vaikka olikin rankkaa aikaa. Tiedän ainakin että osaan vielä tuntea, mutta tällä hetkellä asiat on hyvin näin. Jimin kanssa olo on sellaista tasaista ja rauhallista, ei tunnekuohuja... Kummallakin oma elämänsä -  ja tavataan silloin tällöin - jaetaan asioitamme kuitenkin. Minusta myös tuntuu että hyväksyy minut sellaisena kuin olen...