Enkä oikein tiedä mistä johtuu. Kai kaikki vaikuttaa kaikkeen - ei ihminen määräänsä enempää kestä. Onhan tässä kaikenlaista miettimisen aihetta tullut kohdalle.

Kuten nuo miesasiat. Minua on ylllättänyt se kuinka vaikeaa se on ollut hyväksyä ettei minun ja Alvarin jutusta tullut mitään. Ehkä kyse on haavoitetusta itsetunnosta. Itse oli valmis yrittämään ja yritinkin - ja minut torjuttiin. Toinen vain tuntui puhuvan lämpimikseen tai antoi ristiriitaisia viestejä - ei kai itsekään tiennyt mitä halusi...Tavallaan kyllä ymmärrän häntäkin - ehkä se sen tekeekin niin vaikeaksi kestää. Tunteet pelissä... 

Sitten oli mummun kuolema vaikka tavallaan se oli helpotus - hänen itsensä kannalta. Mutta se että hän todella on poissa eikä enää koskaan näe. Mutta on muistot..

Yhtenä asiana on myös lapsen paha olo - hänellä on masennusta ja se vaikuttaa myös muihin. Tällä hetkellä tilanne vaikuttaa paremmalta.  Sitten myös exän asiat vaikuttaa  - ainakin siinä mielessä että jos hänellä menee huonosti niin silloin ei jaksa tyttäriään tavata jne - ja se taas vaikuttaa minuunkin

Eli onhan tässä ollut miettimistä.