Vielä ei ole tukahduttavan kuuma. Parvekkeelle toin kannettavan, tosin täytyy se pitää piuhan päässä kuitenkin (akku ei kestä). Aamukahvinkin join - ainoa mikä häiritsee on naapurin ajoittainen tupakanpoltto - silloin lähden sisälle - ja ovi kiinni siksi aikaa. Meiän parvekkeella ei polta kukaan - exäkään. 

Aamulla heräsin aikaisin, Monika vielä aikaisemmin. Hän lähti kirkkoon - hänen ryhmäläisensä pääsevät ripille. Vein hänet kukkakaupan kautta - oli eilen käynyt varaamassa ruusut. Tilaisuuden jälkeen lähtevät rippilasten koteihin - jos on pyydetty - laulamaan. Saattaa olla ettei kerkeä serkkunsa 16v synttäreille. Sama juttu taisi olla viime vuonna - mutta työ ensin, huvi sitten.

Iina nukkuu vielä (klo nyt 10:20). Katsottiin eilen pari elokuvaa. Inception ja Scream. 

Käytiin eilen vaihteeksi ulkona syömässä kamun ja yhden hänen kaverinsa kanssa - Amarillossa. Onneksi otin vain pienen Chicken dillan - riitti minulle ihan hyvin - ja varsinkin kun kotona katottiin Amarillon ruokien kalorimääriä. Osa niistä sellaisia että kattaa meikäläisen koko päivän tarpeen... siis normaalin kulutuksen mukaan.

Olen tässä pari viikkoa laihdutellut tai oikeammin opetellut taas vaihteeksi syömään tarpeen mukaan eli vähentänyt napostelua. Ihan kiva tulos kahden viikon jälkeen: 2.7 kiloa. Jatkossa tuskin tulee tuollaista, tavoite on saada puolisen kiloa viikossa pois (tietysti kiva jos enemmänkin). 

Vuosien varrella on tullut aloitettua laihduttaminen moneen kertaan. Kyllähän se laihduttaminen onnistuu, mutta miten pitää se saavutettu paino - sitä taitoa en ole oppinut. Itselleen pitäisi saada tuonne aivokoppaan tieto, että paluu entiseen ei onnistu. Pari aikaisempaa kertaa muistan aika hyvin - vuonna -96 laihdutin kesällä kolmessa kuukaudessa 12 kiloa, sitten elämä muuttui totaalisesti. Mies ratkesi ja rupesi juomaan - ja kai sitten "oma itse" jäi vähemmälle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun olin painonvartijoissa.  Kun sitten muutaman vuoden kuluttua 90-luvun lopussa muutettiin Savosta Kymenlaaksoon  - menin PV:hen ja tavallaan otin sen tarvittavan ajan (ikäänkuin harrastuksena), lapsille oli hoito järjestettynä (joko sisko tai vanhemmat tulivat), laihdutin itseni normaalipainoiseksi. No ei sekään tietty kestänyt kun ei sitten jatkanut vaan meinasi että kyllä mä nyt osaan... tulos on tässä - kaikki tulleet takaisin ja muutama kilo lisääkin. Sitten tuli ero, opiskelu yms... ei taaskaan oikeastaan aikaa paneutua omaan itseensä - vaikka tekosyyhän se on... tietenkin.

Olen aina ollut hieman pulska - tosin synnyin pienenä, alle kolmekiloisena - ja neuvolassa neuvottiin antamaan raasteita yms. Nelikuukautisena painoinkin sitten liikaa. En mä lapsena oikeastaan ollut lihava, pyöreä kylläkin - varsinkin verrattuna pikkusiskooni joka oli varsinainen tikkujalka  -  edelleen hänellä hyvin laihat jalat ja käsivarret, kilot kertyvät keskivartaloon kun minulla taas joka puolelle - melko tasaisesti. No hyvä puoli siinä että laihduttaessakin lähtee joka puolelta (ja lihoessa).  Myöntää täytyy että vanhemmiten on enemmän tullut tohon keskivartaloon - minullekin. 

Murrosikäisenä olin ylipainoinen. Sitten aloin kaverin kanssa viettämään aikaa - pyöräiltiin pitkin maaseutuja, siinä ne kilot karisi aivan huomaamatta. Tosin eipä sitä paljon oltu ruoka-aikoina kotonakaan. En mä kylläkään koskaan ole ollut mikään tikku... enkä sitä haluakaan

Tämä nyt aloittamani projekti. Sysäyksen siihen taisi antaa lääkärinlausunnossa oleva lause: Obeesi, kuten ennenkin. Päätin että nyt tämä on aloitettava kun terveys on edes jotenkin tallella.