En mä ehkä tällä hetkellä mitään sitoutumista niin kaipaakaan. Kyllähän se tietysti olis kiva kun oli joku vieressä. Pitkään olen ollut ikäänkuin "piilossa". Viime aikoina olen sentään antanut mahdollisuuksia - ja itsekin antanut ikäänkuin luvan itselleni.

Viikonloppuna juttelin parin tutun kanssa, sanoin et sen takia on lähdettävä nykyään kotoa että uskaltaa sitten kun lapset todella lähtevät pesästä. Jos odotan niin pitkään - en välttämättä enää uskalla. Huomasin tänään että uskallan taas kattoa ihmisiä/miehiä silmiin...