Illalla taas yks kupillinen kahvia pöytäliinalle kamun luona. Eikä siinä kaikki... kotimatkalla käväisin kaupassa - ja enköhän kassalla vasta huomannut että  mulla ei olekaan lompakkoa mukana. Kiva kassatyttö keskeytti tapahtuman - ja mie säntäsin kotiin hakemaan lompakkoa... 

Eli alan varmaan olla aika lailla loman tarpeessa, joka on vasta kuuden viikon päästä. Toisaalta saattaa olla muutenkin hieman henkisesti rankkaa aikaa. Äidin kuoleman vuosipäivä lähestyy. On usein mielessä, esim tänään ajattelin äitiä siinä kohdalla kotimatkaa johon pysähdyin kun sisko soitti - ja eikös tänään radiosta alkanut soimaan Juha Metsäperän Äiti... ihana kappale, koskettava... 

Töissä kiire, tosin tänään pääsin kuitenkin  lähtemään aikaisemmin kotiin.